Archive for the ‘Pikakertaus’ Category

Enter tits here

 

Terveterve. Huomasinpa tässä että ennen tätä postausta viidenneksi tuorein juttu blogissa on melkein tasan vuoden takaa _b

Mitähän tässä välissä olis tapahtunut sellaista mainitsemisen arvoista?

Puoli vuotta sitten kesällä ainakin sain sormeeni kivan hopearinkulan ja muutaman päivän kuluttua siitä armain Janatuinen haudattiin. Mitäpä sitä enää puimaan muuten, kuin että imgurista lukemani “Stay with your pets when they are being put down. After you leave, they look for you” nosti kyyneleet silmiin seuraavan viikon (edelleenkin näköjään) aina kun tuli mieleen. Onneksi edes äiti oli siellä.

 

Nyt on vain hirvittävä kissansilitysanemia.

 

Sitten oli assytkin, tiimillä minä, Teemu ja Markus. Ei parhas eikä huonoin assykokemus, mutta tänä vuonna uudestaan uusilla naamoilla!

 

Syyskuussa oli näköjään vielä näin kesä? Olin kuvaamassa Groupin kesäkokousta ja pääsin testaamaan kuulasotaa. En nähnyt mitään visiirin takaa ja pelko perseessä oli kuin olisin oikeassa sodassa ollut. Kuvassa, josta propsit Porrolle kun copyright on niin pieni ettei näy, meikäläisen löytää vasemmalta.

 

Lokakuussa olin taas kameran takana leikkimässä ammattikuvaajaa SEULin gaalassa parhaat päällä. Pakollinen omakuva juhlatilan sydämin koristellusta peilistä. Anarkali <3

 

Pyörähdin pätemässä myös Sörkän Pelitalolla pidetyssä Sims 3 -miitissä ja uuden lisäosan julkkaribileissä. DigiExpoillakin taisin olla muutaman viikon kuluttua? Oon niin ea-feimi etten kestä.

 

Aiemmin kesällä äiti otti tatskan (ja mä sitä ennen kesällä, jos joku ei tiennyt!) ja minä ikuistin sen filmille. Harmi vaan, että filmi oli paskaa, eikä valokuvaamo saanut kuvia kehitettyä. Photari sai, ja vituttaakin edelleen suuresti muutamien kuvien puolesta, kun en koskaan tule saamaan esimerkiksi näistä värillisiä hi-res-versioita.

Uusi vuosi ja peliravintola/-baari/-kahvila/uusi vakimesta-Buzan avajaiset.

 

Katu-uskottava opiskelijakorttikuvaaja, koska pitäähän nyt kuvatulvasta useamman kuvan olla omasta naamasta.

 

Mainitsemisen arvoinen juttu tämänkin: musta tuli (oppisopimus)opiskelija loppuvuodesta ja libristin todistus löytyy seinältä vuoden päästä jos hyvin käy. Varmaan pitäis pikku hiljaa ruveta tekemään niitä koulutehtäviä opetuspäivissä käymisen lisäksi?

 

Shelfie, koska instagram on kiva mesta ja tagit perseestä.

Tässä vaiheessa alemman kuvan ylähyllyltä (eli lukemattomista) on vähennetty kolme kirjaa; Avalonin usvat 2, Paganini ja paholainen sekä Tulitodistaja.

 

Kevät tulee höyryten. Muistiin tuleville sukupolville tai ihan itselle jos seuraavaa blogikirjoitusta kirjoitan taas vuoden kuluttua: Talvi kesti noin kuukauden ja lumi alkoi sulaa pois helmikuun puolivälissä. Luulisin että kuvissa on kyseessä sublimoituminen, suoraan kiinteästä olomuodosta höyryksi? Ei tuolloin(kaan) kyllä paljonkaan plusasteita ollut.

 

Kivoja kuvia tuli kuitenkin.

 

Vähän olen töitäkin kaiken dota2:n ja ACIV:n peluun lomassakin tehnyt. Pitäiskö tehdä postaus peleistä mitä pelaan? Olenhan tr00 gamergurrrll…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna menen viemään tämän terveyskeskukseen ja kyselemään josko saisin luopua yhdestä hampaasta ajanvarauksella tai ilman. Toinenkin on lähtövalmis, mutta sitä saan odottaa huhtikuuhun asti. Sitten mulla on täysi neljän viisurin setti, enkä vieläkään ole keksinyt mitä niistä askartelisin!

 

pitäis tehdä uus layout, tää on ihan perseestä

Tulkoon kesä

Mun piti käydä cittarissa, tuossa muodin pesässä ja syntypaikassa, ostamassa halvat, edes vähän vettä kestävät kengät keväälle. Tulin pois 70e köyhempänä, mutta kahta laukkua ja yksiä kenkiä rikkaampana.

Mulla on ollu pieni (ikuisuus)projetki meneillään kun olen ettiny uutta käsveskaa lahoavan harmaan kassini tilalle. Kriteereinä oli kangasmatsku, vetoketju, pienehkö koko ja kiva ulkomuoto (ja hinta), yleensä on tyssännyt materiaaliin tai kokoon. Mitä nää puoli vaatekaappia vetävät jättiläislaukut oikein on? Nyt sitten kun näin jopa kaksi jonkinsortin puuvillaa olevaa laukkua, en osannut päättää kumman otan, joten tyypillisesti ostin kummatkin ja lisänä sitten feikkiconverset.

Mut kahto(kee) nyt!

Ihania tätilaukkuja! Hyvin kesäisiä myös.

Pakollinen kissakuva

 

 

Noorakin lähti taas. Viimekertaisiin fiiliksiin poikkeuksen tekee se, että nyt tiedän ettei hää ole siellä vuotta, vaan tulee kesällä takaisin, ainakin joksikin aikaa.

Käytiin kävelyttämässä koiraa yhtenä lämpimän päivän sumuisena iltana (kauhee ku runollista).

 

Hajuvesinäytetilauskin saapui.

Kieloa tulppaaneilla

Syksy!

Mitä pidemmälle olen nyt lykännyt kirjoittamista, sitä enemmän tulee juttuja, mistä pitäisi kertoa, ja sitä enemmän syitä vältellä kirjoittamista…

 

Kesäkuu:

JuggernautJuggernaut

Laniiit! Toikkaroin taas kuvaustiimissä, tällä kertaa teemaan kunnolla eläytyen. Oli kaksi keskiaikaista asua, korillinen sekalaista roinaa, kuten sulkakynä ja muste sekä nahkakantinen kirja.

Toinen keskiaikapuvuistaToinen keskiaikapuvuista

Sulkakynä & se kivempi asuSulkakynä & se kivempi asu

ES-juontikilpailu ilman es:ääES-juontikilpailu ilman es:ää

WinterbellsWinterbells

 

Heinäkuu:

Starbucks!Lentokentän Starbucks!

Jatketaanpas vaikka siitä, kun Noora lähti Intiaan. Paipai ja silleen, olin lentokentällä Oskun kanssa heittämässä hyvästit, minkä jälkeen heitettiin kahteen pekkaan parit jallushotit huiviin ja lähdettiin kumpikin omille tahoillemme.

Valosapeli meni turvatarkastuksesta läpi, näkyy screenilläValosapeli meni turvatarkastuksesta läpi, näkyy screenillä

 

Sitten niistä edellispostauksessa luvatuista kirkkareista, mistä on nyt pari kuukautta.

Ensimmäistä kertaa ikinä ostin rannekkeen sinne. Viime vuonna voitin sen kuvauskilpailusta ja sitä ennen olin talkoolaisena joka vuosi ja ansaitsin sisäänpääsyn niin. Luvassa paaljon kuvaspämmiä:

Ihq-RobinIhq-Robin

Tuomari NurmioTuomari Nurmio

Haloo Helsinki! ja ihana laulajatarHaloo Helsinki! ja ihana laulajatar

KlamydiaKlamydia

ChisuChisu

Ilkka Alanko & Neljä RuusuaIlkka Alanko & Neljä Ruusua

Ilkka AlankoIlkka Alanko

HonkalaHonkala

Jukka PoikaJukka Poika

ElokuuElokuu

ElokuuElokuu

APULANTAAAAPULANTAAA

 

Pian oli vuorossa extemporevierailu Tampereelle ja extempore-vastavierailu tänne! Sen jälkeen taas visiitti Tampereelle ja samalla isompi irkkimiitti Layran tupareissa.

Kuvia kuvistaKuvia kuvista

 

Elokuu:

AsseNPly! Taas oli paljon erilaisempaa viimevuotiseen verrattuna, kun oli konepaikka ja kaikki. Nyt, kun ei ollut assyilyseuraa, haahuilin siellä illat töiden jälkeen.

Assyt & ValkosipulifestaritAssyt & Valkosipulifestarit

Jossain tässä välissä olin hommannut filmikameran ja hampparoin pelkästään sen kanssa polleana kuin maanomistaja ja yritin ottaa joitakin kuvia assyilta vähän laihoin tuloksin. Digijärkkärin kanssa kun voi joko seurata valotusmittareita tai ottaa oho-eiku-säätökuvan ennen lopullista, ja tarkastaa siitä mikä meni vikaan. Tässä taas (yllätys yllätys) ei ole diginäyttöä eikä valotusmittareita (paitsi yksi, joka ei jostain syystä reagoi mihinkään), joten olen sortunut Av-asetukselle täysmanuaalin sijaan. Ei se filmi ihan niin halpaa ole, että raaskisin ottaa rullan täydeltä paskoja kuvia… Tosin aina niitä sieltä silti löytyy :P

Kaksi rullaa olen nyt kehittänyt ja todennut, että joko minä olen uskomattoman hyvä kuvaaja, kamera ottaa uskomattoman hyviä kuvia, tai sitten kehittämössä lyödään kuviin reilulla kädellä jälkikäsittelyä ja korjauksia. Jälkimmäisestä kysyinkin, ja myönsivät, että laite tekee joitain ”pieniä” korjauksia. Juu, varmasti, mutta pointti oli se, että mulla on nyt kaksi pinkkaa loistavia kuvia odottamassa, että joku saa ne aseteltua albumiin.

Ensimmäisiä kuviaEnsimmäisiä kuvia

Toista satsiaToista satsia

^Basilikatkin on vielä hengissä, ovat jopa kasvaneet vielä lisää tosta oikeen alakulman kuvasta.

 

Syyskuu:

Syksy. Yrrr. Maaliskuussa alkanut parvekeremppa loppui viime viikolla, joten hyökkäsimme saman tien ulkoistamaan sisustukset, joita sitä varten on hankittu. Lattiaa, jonka kallistuksille ei remontin aikana tehty mitään (vesi tulee oven alle), peittää nyt tumma kokolattiamatto, ikkunan alla on pari tuolia + pöytä, joka näkyy ekassa filmikuvista otetussa kuvassa, sekä nurkassa säkkituoli, johon suunnittelin pesiytyväni täksi illaksi.

Toisin kävi, kirjoitin tämän.

Syyskuulle on luvassa jos jonkinlaista ohjelmaa, ensinnä duunissa laitetaan paikat remonttiin, sitten on Perho-ajan luokkakokous, Kekrimarkkinat järjestetään 29.9., siellä vois pyörähtää siinä vihreässä keskiaikarievussa.

Parin viikon päästä käyn ottamassa rokotevahventeen, hetkinen, mitä, enkö maininnutkaan? Meitsi lähtee Intiaan! Etsimään suuntaa uutta, salaisuutta silkkitien! Lennot check, viisumi check, maksukortit check, rokotteet myöhemmin check, operaatio vaaleat reissuvaatteet pahasti kesken.

Niin ja siis Intiaanlähtöönhän on nyt

Kämppään siellä 2,5 viikkoa Nooran ja Shrenikin nurkissa \o/
SeaLife
Kevennyssorsat:

Eat & Joy Maatilatori ja pirusti kuvia

Kulutin palkkapäivän jälkeisen vapaapäiväni ja rahani jälleen kerran Helsingissä, jopa melkein suunnitellusti. To do -listalla oli yhden lahjakortin kulutus, uudistunut Kluuvi ja sen maatilatori ja muutama ostettava tavara. Maatilatorilla mun on pitäny käydä jo pitkään, viime viikolla olin jo lähdössä, mutta ulkona satoi lunta, sänky kutsui ja NYT-liitekin suositteli pysymään kotosalla. Nyt kuitenkin sain itteni perille asti (missattuani ensin pari suoran linjan bussia ja päädyttyäni junamatkaan) ja suuntasin ensinnä sinne Kluuviin. Tori oli alimmassa kerroksessa, joten tutkin ensin muut. Pieniä (suomalaisten) riepuputiikkeja oli paljon, ketjuliikkeitä ei yhtään, applekauppa, pari ravintolaa ja kahvilaa. Ylin kerros oli niin modernin valkoinen ja skandinaavisen designin täyttämä, että huhheijaa. Siellä oli myös jokunen ravintola (Senaatin Hiili, Hankosushi ja salaattibaari), joissa oli kunnolla populaakin lounasaikaan.

Maatilatorille mennään lyhkäisillä liukuportailla, joiden alla vastaan hyökkää kasa lampaantaljoja. Myymälä on kirkkaasti valaistu ja hyllyt pursuavat kimmeltäviä lasipulloja ja siistejä paperipusseja suomalaisilta pientuottajilta.

 

Vihannekset ja kuivatut sienet löytyvät lasisen liukuoven takaa puisissa maalaislaatikoissa ja koreissa.

 

Lihatiskin takana (osittain katseilta suojassa) roikkuu ruhoja ja tiskissä killuu muutama hyvännäköinen kasa useaa sorttia lihaa, kyytöstä porsaaseen. Kylmälaarissa on vakuumipakattua karhua.

 

Juustotiskillä oli maistiaisia, mustapippurijuustoa ja valkosipulilla maustettua juustoa öljyssä.

 

Kalatiskillä sen pitäjä renssasi vaalealihaista kalaa (ahven?) nenä melkein siinä kiinni vanhemman miesasiakkaan jäädessä kurkkimaan tiskin yli tämän työtä. Toisin kuin oisi voinut luulla, tämä ei ärähtänyt huonosta palvelusta, kun myyjä ei reagoinut tähän mitenkään, vaan kuikuili aikansa ja kysyi jotain väliin.

 

Kassan vieressä on kiviuuni, tuoreet leivät ja leivokset, maitobaari ja kahvila, ja siinä se sitten olikin. Mitään Stockan herkkua vastaava tila ei ole, vaan kohtuullisen pieni ja tiivistunnelmainen.

 

 

 

Jatkoin matkaani takaisin ylempiin kerroksiin ja päätin poistua eri ovesta kuin tulin, mikä osoittautui varsin loistavaksi ideaksi, sillä löysin pienen teekaupan kököttämästä kauppakeskuksen nurkasta! Paikan nimi on Chaya, ja siellä teet näytteineen ovat esillä asiakkaan itse nuuhkittavissa, toisin kuin muissa teeputiikeissa, joissa olen käynyt. Myyjä nojaili hermostuneen oloisena seinään siemaillessani tarjottua pientä kupillista mango-oolongteetä ja näperrellessäni lasipurkkeja. Sain luvan kuvata (en kehdannut kaivaa kameraa esiin valvovan silmän alla, toisin kuin torilla) ja onneksi tunnelmaa keventämään saapui pari ennenkin käynytta asiakasta.

 

Seuraavaksi vietin tunnin Backstreetissa pakkoshoppaamassa jotain lahjakortin arvosta ja pyörähdin syömässä kampin kiinalaisessa lounaan viimeminuuteilla. Käväisin viimeisenä Tokyokanissa hamstraamassa misojauhetta, jotta tulee käytettyä jääkaapissa killuvat tofukuutiot.

Marraskuu, eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu

Glitteristä!

 

Tuitui, roikuskelijakissa. Ei sentäs venytyskoru, vaan ihan perinteinen kaksiosainen, jossa persiintippumisvaara on tosin heikohkon lukon takia huomattava.

 

Tästäkin postauksesta tulee aika kuvapainotteinen, mutta minkäs teet. Aloitin kirjoittamisen tuntia ennen töihinlähtöä, nyt on enää kahdeksan minuuttia aikaa. Ehdinpä kuitenkin tässä välissä vähän siivota pöytääni, etsiä sukat ja tehdä kaikkea muuta koneella…

Herkkuruokaa Janille, nom nom. Omassa versiossani oli wieninleike, mutta annoksesta ei tullut kuvauksellinen.

 

Ostin ikkunalaudalle ihka oikean kukkasen! Yritin tätä ennen kasvattaa minttua ja sitä kitukasvuista basilika-raasua, joista kumpikin heitti veivinsä muka turvallisempaan paikkaan siirtämisen jälkeen. Basilikan kuivat varret näkyvätkin viimeisessä kuvassa, en raaskinut heittää niitä pois.

Pelikonsoleita, telkkari ja täydempi kirjahylly, jee!

 

Surullinen ikkunalauta, sohvan virkaa toimittava säkkituoli, jääkaappi ja jonkun kolakokoelma.

 

Ai niin, ja hankkiuduin eroon kämpän leivontaneitsyydestä pyöräyttämällä eilen sokerikakun. tänään on luvassa täyttö, saa nähdä onko silkkaa silkkoa sisältä.

Olen selkä!

Hohoo, jopas on taas hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä (kyllä, tämä on pakko todeta jokaisessa postauksessa).

 

Kirjoittelu on ollut todo-listallani koko viikon (yhdessä imuroinnin, nurmikonleikkuun, kukkienkastelun ja kaupassakäynnin kanssa), mutta suunnitteluasteelle on jäänyt, vaikka tosiaan on ollut vapaata viime lauantaista asti.

Päivitelläänpä siis taas meikäläisen kuulumisia, siitäkin huolimatta, että ainoat blogia enää (rss:llä) seuraavat ovat niistä jo perillä:

27.5., eli päivää ennen synttäreitäni ja reilu viikko ennen edellistä kirjoitusta pääsin pitkästä aikaa työhaastatteluun. En ollut erityisen innoissani, sillä tarjottava paikka oli Lidlissä. Työtä se on sekin, ajattelin, ja saisin viimein kaipaamaani kaupan alan työkokemusta. Ja kuinka ollakaan, sillä 46. kerta toden sanoo, sain soiton vielä samana iltana ja aloituspäiväksi sovittiin 8.7.

 

Työnteko pitkästä aikaa oli jännää. Vaikka olin eniten pelännyt kassatyöskentelyä, se osoittautui kaikista tehtävistä mieluisammaksi. Kassalla olo on parhaimmillaan ihan aivotnarikkaan-puuhaa, jossa tarvitsee vain heilutella käsiä, toistaa robottina samat tervehdykset, summat ja hyvästelyt jokaiselle asiakkaalle ja laskeskella rahat kassasta. Pahimmillaan se kuitenkin oli jumittavia koneita, aasiakkaita, kiperiä kysymyksiä ja tunneilta tuntuvaa esimiehen paikalle odottelua. Mutta pahinta kaikista oli, kun ei tarkkaan tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. CV:ssä on hyvä mainostaa olevansa oma-aloitteinen, mutta käytännössä se ei onnistu ilman kunnon perehdytystä ja sitä, että tekee tietyn asian muutamaan kertaan. Kaupan layoutkaan ei ole jäänyt päähän kuukaudenkaan kuluttua, jos suurimman osan työpäivistä on viettänyt kassalla.

 

Noh. Hakiessani paikkaa olin vain ohimennen vilkaissut, pääseekö sinne helposti busseilla. Ja kyllä, äkkiä katsottuna pääsi. Todellisuus oli kuitenkin toinen, sillä kahden bussin aikataulut eivät koskaan osuneet yhteen, ja odottelua niiden välillä saattoi parhaimmillaan olla yli tunti, varsinkin kotiinpäin mentäessä. Näinpä sain siis kolmentoista kilometrin työmatkani kestämään parhaimmillaan puolitoista tuntia – mistä varsinaiseen bussissa istumiseen meni siis arviolta vartti.

Eikä siinä vielä kaikki! Jos ainoa sopivaan aikaan menevä vuoro sattuikin ajamaan helsingin puolelta, meni matkakuluihin ~15e päivässä. Päi-väs-sä. Jos taas työvuorot viikolla olivat nelituntisia, 40% päivän palkasta meni matkoihin. 60% jäi käteen, siitäkin sai tosin vähentää vielä eväät….

 

Peruskoulumatikallanikin tajusin, ettei se ole kannattavaa, joten kaivoin esiin salaisen aseeni, vanhan kunnon Rumiluksen, eli uskollisen moponi. Ajattelin siis käyttää erään vapaapäivän mitatakseni työmatkaan sillä kuluvan ajan ja lähdin tyytyväisenä huristelemaan. Kuuntelin puhelimen radiota handsfreen kautta, kunnes puolivälissä matkaa puhelin soi. Yritin vastata handsfreella, mutta siitä ei kuulunut mitään. Puhelu katkesi, loistavaa.

Riuhdoin johdot irti ja kun yritin selvittää kuka soitti, luuri soi jälleen.

”Täällä on ***** ***** Suomalaisesta kirjakaupasta hei! Hait kuulemma tonne meidän toiseen pisteeseen, mutta haluaisitko tulla mieluummin meille?”

Vastasin kosintaan ja pillahdin asiaankuuluvasti itkuun. Ai miksi? No siksi, perhana!

Kyselin puhelimessa vähän lisää ja suuntasin kurssini suoraan sinne, sovin uusia työvuoroja, paiskasin kättä ja painuin suoraan ottamaan loparit toisaalta.

Tuosta on kulunut nyt muutama viikko, aloitan työt kirjakaupan tätinä ensiviikolla.

 

\o/

Olen selkä II!

Olenkin ovela ja jaan uudet kuulumiset useampaan postiin, niin kuvaton teksti ei käy niin pahasti puuduttamaan (ja näytän ahkreammalta päivittäjältä).

 

Työtilanne päivitetty – check

 

MEEITSI LÄHTEE ASSYILLEEE, jos onnistuu saamaan sen ajan vapaaksi, siis… Peukalot ja varpaat pystyyn, että onnistuu, sillä lippujen hinta oli turhan suolainen hukattavaksi. Ja kaverin kosto on oleva karmiva, ellen mene.

Kirkkaritkin tuli muuten katsastettua, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kävijänä, ei talk00laisena. Okei, huijasin, sain ilmaislipun voitettuani kuvakisan naamakirjassa. Pääsin siis vielä helpommalla.

Kuviakin tuli otettua taas n. 1400, ne vartoilevat tuolla kansiossa, että joku jaksaisi karsia ne pariin sataan ja ehkä julkaista niistä muutaman. Katsotaan.

Käällä köllötellessäni olen tehnyt ruuakseni lähinnä kiinalaisvaikutteista muhjua. Se on nopea, helppo ja herkullinen ruoka, ainakin silloin, kun en onnistu kuivattamaan sen lihaisaa osaa…

Miksi kiinalaisvaikutteinen? Miksei kiinalainen? Noh. Ruokaan tulee (yleensä) kolmea kastiketta, suolaista soijaa (Saksalainen Kikkoman), makeaa soijaa (Ketjap  manis, Intiasta) ja kalakastiketta (Thaimaasta). Mama-nuudelit taitavat sentään olla kiinasta.

Ultimate countdown of ultimate destiny

Seuraan harvoja ruokablogeja aktiivisesti, tuskin useampaa kuin yhtä. Kuitenkin, se yksi on nimeltään Decapitated Food, ja tänään siellä pyörähti pystyyn arvonta.

 

Ottakaa osaa ja lahjoittakaa voitot tänne! eiku…

 

 

Ja mitäkäs muuta. Kesätöitä tosiaan ei ole siunaantunut, joten laiskottelu on vienyt kaikki voimani blogaamiselta ja blogin siirtämiseltä. Unirytmi on päin helvettiä (“oho kello on jo puol kolme, no menenpä lukemaan hetkeksi ja sitten nukkumaan. Kas, puoli neljä…”) vaikka en edes pelaa mitään o_O

Irkkaaminen* ja leffojen tuijottelu on selkeästi aikaavievää. *Ja piirtäminen :P

Tulevana sunnuntaina (ai oho hups, siis huomenna) menen jelppimään Shanin äitiä nuorimmaisen rippijuhlissa, ruokapuolella lähinnä ja ensi torstaina vilahdan mökille porukoiden ja Janin kanssa. Sitä seuraavana viikonloppuna olisi ehkä suuntana Turkkunen, en ole vielä päättänyt, ja sitten onkin jo kirkkarit ja lauantai-illan kahvilavuoro siellä.

 

Japadapaduu sanon minä.