Archive for the ‘Yleinen’ Category

Ready for take-off!

 

Joitain suunnitelmia matkalle saattaa olla. Vielä kun toi perhanan Google Engine näyttäis saman kartan puhelimessakin yhtä selkeänä…

 

Spectacular spectacles and other special species

Vitsi että on komea otsikko, vaikka itse sanonkin.

Ajattelin tilata uudet rillit. Hukkasin ne eniten käytössä olleet vuodenvaihteen tienoilla johonkin, eikä varaprilleissäkään mitään vikaa oo, mutta… Vaihtelu virkistäis! Mä en koskaan oo ollu mikään värikäs pukeutuja (siis ainakaan kymmeneen vuoteen, sanotaan näin), mutta toisaalta ei mulla oo mitään värejä vastaankaan. Kynsillä voi vähän revitellä välillä, mutta eihän niitä huomaa muut, kuin mukavat sedät kassan toisella puolen… Vähän tekis mieli myös olla vähän hipsterien ylihipsteri, eli ironisoida hipsteriyttä pitämällä semmosia kammottavia wayfarer-laseja. Jossain räikeessä värissä, tai perusmustana. Todellisuudessa houkuttais vaan kokeilla onnistuisinko näyttämään yhtä coolilta kuin kaikki muutkin.

Vietin pari tuntia samalla sivulla jolta tilasin ton aiemman parin ja tein pienen listan ehdokkaista. Kuva on ajokorttikuva, koska musta ei näemmä ole otettu naamakuvia marraskuun jälkeen, eikä nekään olleet suoraan edestä.

Isompana

 

Yläriviltä siis yhdet ja alariviltä arkikäyttöön toiset. Kaikki lasit asettuu luultavasti vähän alemmas kuin kuvassa.

Mitä sanoo tuomaristo?

 

Seuraava asia on se, että multa lähtee ylihuomenna (maanantaina) kaks viisaudenhammasta vasemmalta. Toisin kuin äitee, en pelkää hammaslääkäriä (vielä), joten lähinnä odotan innolla josko saisin pitää ne poistetut hampaat, jos ne saadaan suunnilleen yhtenä palana irti. Harva tietää, että noituus, voodoo ja luonnontaikuus, (keskiaika) yms hämäräperäisyys on melko lähellä sydäntäni, joten ois älyttömän siistiä kantaa niitä hampaita koruina vaikka korvissa. Tuskin niiden kanssa tulis mentyä friikkaamaan ihmisten ilmoille, mutta kuitenkin.

Kolmas asia on se, että o-m-g, oon tehny jo kolmenä perättäisenä päivänä ruokaa! Oon hengannu koko talven kotona kuin talviunilla oleva karhu tai horrostava lisko – nukkunut vain, enkä tehnyt juuri mitään muuta. Toki jatkuvalla flunssailulla on siihen oma osansa, mutta laiska kun olen, en oo tosiaan tehny ruokaakaan.

Nyt kuitenkin tein toissapäivänä siskonmakkarasoppaa (oli muuten eka keitto tässä talossa, eihän tässäkään oo kun reilu vuosi asuttu), eilen avokadopastaa (melko maineensa veroista, eli hyvää) ja tänään uunilohta kermaperunoilla.

 

Loppuun taas Mauno-kissaa, joka pitkän mankumisen jälkeen pääsi vihdoin ulos:

Nope, nope, nope, nope.

Kun kannoin sen ulos, herra teki täyden käännöksen ja ravas takasin sisälle, ennen kuin ulko-ovi ja tuulikaapin ovi olivat ehtineet sulkeutua :D

Uudella yrityksellä, toisin kuin kissat yleensä, Mauno lähti kipittämään määrätietosesti seinänvierusta ja yritti livahtaa kuvassa näkyvään koloon. Eihän moinen käynyt päinsä, joten siirsin kissan kauemmas seinustalta.

“Ota nyt jo se kuva, tää juoksee karkuun ihan just”

Siltikin se juoksi saman tien ovelle, joten eiköhän se ulkoilu ollut siinä. Olihan ulkona kuitenkin parikymmentä astetta pakkasta.

Sisällä säntäily ei jäähystä vähentynyt, joten heittelin kollille pillejä, maailman parhaita leluja.

Ei näin huonosti tarkennettua kuvaa kehtaa julkaistakaan, mutta tyyppi siis oikeesti noutaa sängyltä lattialle pudonneet pillit!

Tätäkin vois toki päivittää

mutta mitäpä turhia, kun ei täällä sen kummepaa ole tapahtunut, kuin eilinen pieni savupöllähdys mikrosta hiillostettujen poppareiden sivutuotteena. Yön ja seuraavan päivän kestäneen tuuletuksen jälkeen tuoksuu edelleen :D

Ja mull… meillä on uusi hieno vedenkeitin, jossa on johdoton kannu ja VEDEN LÄMPÖTILAN SÄÄTÖ, voiko parempaa keksintöä syksyisin puhkeavasta teeriippuvuudesta kärsivälle olla!

Kotikotonakin olen piipahtanut pariin kertaan, kun äiti on ehtinyt käydä hakemassa. Busseilla risteillen sinne pääsee myös, mutta aikaa ja rahaa kuluu reissussa turhan paljon, varsinkin kun liikkeelle pääsen vasta kahdentoista jälkeen. Janne siellä kerää talvilämmikkeitä (turkkia ja rasvaa), eikä vissiin ole vielä ehtinyt unohtaa meikäläistäkään…

Muutoksia, muutoksia.

 

Taas löytyi hyvä tekosyy blogin hiljaiselolle, nimittäin täysi muuttotohina ja työkiireet.

Niin, ainakin siihen asti, kun päätin käydä uljaan Rumilukseni, siis moponi, kanssa tutustumassa ojanpohjan kasvillisuuteen.

Löysin itseni rähmältäni maasta, pomppasin pystyyn ja lausuin paljon r-kirjaimia sisältäneen rukoukseni Tuusulanväylän viattomille ohikulkijoille. Ensimmäisenä mielessäni oli luonnollisesti nostaa moporessu jaloilleen, se oli sammunut ja pulauttanut öljyä tai bensaa pihalle, joten en uskaltanut kokeilla lähteekö se käyntiin. Sitten maltoin etsiä kenkäni (toinen etupyörän pinnoissa ja toinen metrin päässä), puhdistaa sukkani mullasta ja pirauttaa kuulumiset kotiin. Sieltä luvattiin tulla hakemaan, joten soitin seuraavaksi töihin, sinnehän olin matkalla. Talutin kulkupelini lähimmälle huoltoasemalle ja huomasin, että vasen jalka oli saanut vähän osumaa. Eipä tuo haitanne, ajattelin, ja pompin alamäet yhdellä jalalla. Huoltiksella heitin avaimet tiskille, jotta isukki saa ne sieltä hilatakseen mopon toisen auton kyytiin, sillä äiti saapui hieman aikaisemmin valkoisella hevosella… siis punaisella farmarilla heittämään meikäläisen töihin puoli tuntia myöhässä.

No, eipä siinä mitään ensimmäiseen pariin tuntiin, kunnes jalka alkoi heitellä muljuvia vastalauseita ja turvota. Siinähän sitten raahustin “äkkiä vilkaisemaan löytyykö kirjaa hyllystä” naama irveessä heti, kun asiakas näki vain meikäläisen takaraivon. Lopulta takahuoneessa purkamisestakaan ei tullut enää mitään, kun jalka ei kestänyt painoa ollenkaan. Puolivälissä vuoroa luovutin ja sain luvan painua kotiin.

Hurautettiin äitin kanssa sitten suoraan terveyskeskuksen päivystykseen. Kello oli jo sen verran, että tyrkkäsivät meikäläiselle kainalosauvat ja kehottivat käymään röntgenissä seuraavana aamuna. Näin siis teinkin tänään ja kävin vielä päivystyksen lääkärillä ihmettelemässä kuvia. Murtumia ei löytynyt, joten diagnoosiksi kirjattiin muun tai määrittämättömän jalkaterän osan ruhje.

Tuossapa meikäläisen koivet kattoa kohden eilisiltana. Äkkiseltään ei näy mitään erikoista, mutta kumpikin jalka on niin jännitettynä varpaat ylöspäin, kuin ne sillä hetkellä sain. Vasemmassa jalassa ei näy kuoppia, vaan se on aivan sileä, eivätkä varpaat nouse muutamaa milliä enempää ylös. Hyvin näkyy myös sisäsivun turvotus… Aamulla räpylä oli muuten saman näköinen, mutta jalkapöydän luita myöten meni kymmensenttinen ruskea mustelma.

Eikä tuo näytä nytkään siitä kummemmaksi muuttuneen.

Mutta niin, se pakkaaminen! Varsin hyvään saumaan osui tämä klenkkaustuomio, saadaan Janin kanssa kämpän avaimet kouraan viikonlopuksi. Tarkoitus oli ainakin siivota ja maalata/tapetoida makkari/yksi sen seinä, mutta saas nähdä mitä siitäkin sitten tulee. Olen saanut hartiani ja nyttemmin koko yläselkäni niin komeasti jumiin kepeillä loikkimisesta, etteivät kädet nouse olkapäitä korkeammalle, eikä pää liiku mihinkään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, not.

…niin siitä pakkaamisesta vielä. Ehdin alkuviikolla Nooran avustuksella kerryttämään pakattujen pahvilaatikoiden määrän kolmesta seitsemääntoista ja muuraamaan niillä itseni huoneeseeni.

Eilisaamuna survoin kasaan vielä sukkia, kolmea erilaista riisiä, kahta pastaa ja maustekastikkeita sisältäneen laatikon, mutta sattuneesta syystä pakkaaminen vähän jäi siihen. Huomenna voisin koettaa tehdä lisää sekatavaralaatikoita, sillä paljon muuta pakattavaa täällä ei enää ole.

Kuvat on kivoja, lisää kuvia!

 

Pakollinen Jannekevennys. Se jää tänne, kun muutan. Ikävä tulee, varmasti.