Archive for July, 2011

Olen selkä!

Hohoo, jopas on taas hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä (kyllä, tämä on pakko todeta jokaisessa postauksessa).

 

Kirjoittelu on ollut todo-listallani koko viikon (yhdessä imuroinnin, nurmikonleikkuun, kukkienkastelun ja kaupassakäynnin kanssa), mutta suunnitteluasteelle on jäänyt, vaikka tosiaan on ollut vapaata viime lauantaista asti.

Päivitelläänpä siis taas meikäläisen kuulumisia, siitäkin huolimatta, että ainoat blogia enää (rss:llä) seuraavat ovat niistä jo perillä:

27.5., eli päivää ennen synttäreitäni ja reilu viikko ennen edellistä kirjoitusta pääsin pitkästä aikaa työhaastatteluun. En ollut erityisen innoissani, sillä tarjottava paikka oli Lidlissä. Työtä se on sekin, ajattelin, ja saisin viimein kaipaamaani kaupan alan työkokemusta. Ja kuinka ollakaan, sillä 46. kerta toden sanoo, sain soiton vielä samana iltana ja aloituspäiväksi sovittiin 8.7.

 

Työnteko pitkästä aikaa oli jännää. Vaikka olin eniten pelännyt kassatyöskentelyä, se osoittautui kaikista tehtävistä mieluisammaksi. Kassalla olo on parhaimmillaan ihan aivotnarikkaan-puuhaa, jossa tarvitsee vain heilutella käsiä, toistaa robottina samat tervehdykset, summat ja hyvästelyt jokaiselle asiakkaalle ja laskeskella rahat kassasta. Pahimmillaan se kuitenkin oli jumittavia koneita, aasiakkaita, kiperiä kysymyksiä ja tunneilta tuntuvaa esimiehen paikalle odottelua. Mutta pahinta kaikista oli, kun ei tarkkaan tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. CV:ssä on hyvä mainostaa olevansa oma-aloitteinen, mutta käytännössä se ei onnistu ilman kunnon perehdytystä ja sitä, että tekee tietyn asian muutamaan kertaan. Kaupan layoutkaan ei ole jäänyt päähän kuukaudenkaan kuluttua, jos suurimman osan työpäivistä on viettänyt kassalla.

 

Noh. Hakiessani paikkaa olin vain ohimennen vilkaissut, pääseekö sinne helposti busseilla. Ja kyllä, äkkiä katsottuna pääsi. Todellisuus oli kuitenkin toinen, sillä kahden bussin aikataulut eivät koskaan osuneet yhteen, ja odottelua niiden välillä saattoi parhaimmillaan olla yli tunti, varsinkin kotiinpäin mentäessä. Näinpä sain siis kolmentoista kilometrin työmatkani kestämään parhaimmillaan puolitoista tuntia – mistä varsinaiseen bussissa istumiseen meni siis arviolta vartti.

Eikä siinä vielä kaikki! Jos ainoa sopivaan aikaan menevä vuoro sattuikin ajamaan helsingin puolelta, meni matkakuluihin ~15e päivässä. Päi-väs-sä. Jos taas työvuorot viikolla olivat nelituntisia, 40% päivän palkasta meni matkoihin. 60% jäi käteen, siitäkin sai tosin vähentää vielä eväät….

 

Peruskoulumatikallanikin tajusin, ettei se ole kannattavaa, joten kaivoin esiin salaisen aseeni, vanhan kunnon Rumiluksen, eli uskollisen moponi. Ajattelin siis käyttää erään vapaapäivän mitatakseni työmatkaan sillä kuluvan ajan ja lähdin tyytyväisenä huristelemaan. Kuuntelin puhelimen radiota handsfreen kautta, kunnes puolivälissä matkaa puhelin soi. Yritin vastata handsfreella, mutta siitä ei kuulunut mitään. Puhelu katkesi, loistavaa.

Riuhdoin johdot irti ja kun yritin selvittää kuka soitti, luuri soi jälleen.

”Täällä on ***** ***** Suomalaisesta kirjakaupasta hei! Hait kuulemma tonne meidän toiseen pisteeseen, mutta haluaisitko tulla mieluummin meille?”

Vastasin kosintaan ja pillahdin asiaankuuluvasti itkuun. Ai miksi? No siksi, perhana!

Kyselin puhelimessa vähän lisää ja suuntasin kurssini suoraan sinne, sovin uusia työvuoroja, paiskasin kättä ja painuin suoraan ottamaan loparit toisaalta.

Tuosta on kulunut nyt muutama viikko, aloitan työt kirjakaupan tätinä ensiviikolla.

 

\o/

Olen selkä II!

Olenkin ovela ja jaan uudet kuulumiset useampaan postiin, niin kuvaton teksti ei käy niin pahasti puuduttamaan (ja näytän ahkreammalta päivittäjältä).

 

Työtilanne päivitetty – check

 

MEEITSI LÄHTEE ASSYILLEEE, jos onnistuu saamaan sen ajan vapaaksi, siis… Peukalot ja varpaat pystyyn, että onnistuu, sillä lippujen hinta oli turhan suolainen hukattavaksi. Ja kaverin kosto on oleva karmiva, ellen mene.

Kirkkaritkin tuli muuten katsastettua, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kävijänä, ei talk00laisena. Okei, huijasin, sain ilmaislipun voitettuani kuvakisan naamakirjassa. Pääsin siis vielä helpommalla.

Kuviakin tuli otettua taas n. 1400, ne vartoilevat tuolla kansiossa, että joku jaksaisi karsia ne pariin sataan ja ehkä julkaista niistä muutaman. Katsotaan.

Käällä köllötellessäni olen tehnyt ruuakseni lähinnä kiinalaisvaikutteista muhjua. Se on nopea, helppo ja herkullinen ruoka, ainakin silloin, kun en onnistu kuivattamaan sen lihaisaa osaa…

Miksi kiinalaisvaikutteinen? Miksei kiinalainen? Noh. Ruokaan tulee (yleensä) kolmea kastiketta, suolaista soijaa (Saksalainen Kikkoman), makeaa soijaa (Ketjap  manis, Intiasta) ja kalakastiketta (Thaimaasta). Mama-nuudelit taitavat sentään olla kiinasta.