Spectacular spectacles and other special species

Vitsi että on komea otsikko, vaikka itse sanonkin.

Ajattelin tilata uudet rillit. Hukkasin ne eniten käytössä olleet vuodenvaihteen tienoilla johonkin, eikä varaprilleissäkään mitään vikaa oo, mutta… Vaihtelu virkistäis! Mä en koskaan oo ollu mikään värikäs pukeutuja (siis ainakaan kymmeneen vuoteen, sanotaan näin), mutta toisaalta ei mulla oo mitään värejä vastaankaan. Kynsillä voi vähän revitellä välillä, mutta eihän niitä huomaa muut, kuin mukavat sedät kassan toisella puolen… Vähän tekis mieli myös olla vähän hipsterien ylihipsteri, eli ironisoida hipsteriyttä pitämällä semmosia kammottavia wayfarer-laseja. Jossain räikeessä värissä, tai perusmustana. Todellisuudessa houkuttais vaan kokeilla onnistuisinko näyttämään yhtä coolilta kuin kaikki muutkin.

Vietin pari tuntia samalla sivulla jolta tilasin ton aiemman parin ja tein pienen listan ehdokkaista. Kuva on ajokorttikuva, koska musta ei näemmä ole otettu naamakuvia marraskuun jälkeen, eikä nekään olleet suoraan edestä.

Isompana

 

Yläriviltä siis yhdet ja alariviltä arkikäyttöön toiset. Kaikki lasit asettuu luultavasti vähän alemmas kuin kuvassa.

Mitä sanoo tuomaristo?

 

Seuraava asia on se, että multa lähtee ylihuomenna (maanantaina) kaks viisaudenhammasta vasemmalta. Toisin kuin äitee, en pelkää hammaslääkäriä (vielä), joten lähinnä odotan innolla josko saisin pitää ne poistetut hampaat, jos ne saadaan suunnilleen yhtenä palana irti. Harva tietää, että noituus, voodoo ja luonnontaikuus, (keskiaika) yms hämäräperäisyys on melko lähellä sydäntäni, joten ois älyttömän siistiä kantaa niitä hampaita koruina vaikka korvissa. Tuskin niiden kanssa tulis mentyä friikkaamaan ihmisten ilmoille, mutta kuitenkin.

Kolmas asia on se, että o-m-g, oon tehny jo kolmenä perättäisenä päivänä ruokaa! Oon hengannu koko talven kotona kuin talviunilla oleva karhu tai horrostava lisko – nukkunut vain, enkä tehnyt juuri mitään muuta. Toki jatkuvalla flunssailulla on siihen oma osansa, mutta laiska kun olen, en oo tosiaan tehny ruokaakaan.

Nyt kuitenkin tein toissapäivänä siskonmakkarasoppaa (oli muuten eka keitto tässä talossa, eihän tässäkään oo kun reilu vuosi asuttu), eilen avokadopastaa (melko maineensa veroista, eli hyvää) ja tänään uunilohta kermaperunoilla.

 

Loppuun taas Mauno-kissaa, joka pitkän mankumisen jälkeen pääsi vihdoin ulos:

Nope, nope, nope, nope.

Kun kannoin sen ulos, herra teki täyden käännöksen ja ravas takasin sisälle, ennen kuin ulko-ovi ja tuulikaapin ovi olivat ehtineet sulkeutua :D

Uudella yrityksellä, toisin kuin kissat yleensä, Mauno lähti kipittämään määrätietosesti seinänvierusta ja yritti livahtaa kuvassa näkyvään koloon. Eihän moinen käynyt päinsä, joten siirsin kissan kauemmas seinustalta.

“Ota nyt jo se kuva, tää juoksee karkuun ihan just”

Siltikin se juoksi saman tien ovelle, joten eiköhän se ulkoilu ollut siinä. Olihan ulkona kuitenkin parikymmentä astetta pakkasta.

Sisällä säntäily ei jäähystä vähentynyt, joten heittelin kollille pillejä, maailman parhaita leluja.

Ei näin huonosti tarkennettua kuvaa kehtaa julkaistakaan, mutta tyyppi siis oikeesti noutaa sängyltä lattialle pudonneet pillit!

One Response to “Spectacular spectacles and other special species”

  • meitsi:

    HNGHGHGG !!! mä oon sitä mieltä että mauno luulee olevansa joku dobermanni. IHANIA kuvia hamu ja hieno video. tyhmä eläin. <3

Leave a Reply